Eroaako paalirehu siilorehusta?
20.3.2019 | 16:03
Suomessa valtaosa rehuista tehdään joko paaliin tai laakasiiloon. Katsoimme vuoden 2017 Artturi-aineistosta erikseen säilöntälaatua näissä kahdessa eri säilötyypissä luokiteltuna kuiva-aineen ja käytetyn säilöntäaineen mukaan.
Kirjoittajat:
Laura Nyholm, Kehityspäällikkö Valio Artturi
Arja Seppälä, Tuotekehityspäällikkö Eastman
Säilötyypit eroavat toisistaan
Kun paali- ja laakasiilorehuja verrataan keskenään samassa kuiva-aineessa ja samalla säilöntäainetyypillä tehtynä, huomataan käymisparametrien arvoissa tasoeroja eri säilötyyppien välillä. Säilönnälliseltä kannalta paali ja laakasiilo eroavat monessa suhteessa toisistaan. Vaikuttavia tekijöitä ovat mm. silpunpituus, viive ilmatiiveyden saavuttamisessa, tiivistäminen ja puristenesteen poistuminen rehusta. Paalit jäätyvät, jolloin käyminen pysähtyy. Jäätymisen merkitys isossa siilossa rajoittuu pintakerroksiin.
Edelleen siilotyypit eroavat toisistaan myös ruokintavaiheessa. Pyöröpaali harvoin on yhtä vuorokautta pidempään auki syöttövaiheessa. Siilot eroavat myös näytteenottoteknisesti toisistaan. Laakasiilon pohjaosista on mahdotonta ottaa näytettä ennen kuin syöttövaiheessa.
Haposta hyötyä molemmissa
Säilöntäainevalinnan vaikutus on säilötyypistä riippumatta hyvin samanlainen. Happosäilöntä rajoittaa käymistä ja säästää näin sokereita. Happosäilönnän nopea pH:n lasku estää valkuaisen hajoamista ja haitallista mikrobitoimintaa, vaikutus on selvästi nähtävissä ammoniakkipitoisuudessa ja haihtuvien rasvahappojen pitoisuuksissa.
Säilörehun hyvän käymislaadun hyödyt tuotannossa
- vähemmän ammoniakkia → säilörehun valkuainen on eläimelle hyödyllisempää
- vähemmän haihtuvia rasvahappoja → lisääntynyt syönti ja parempi tuotos, pienempi riski itiöille tai makuvirheille maidossa
- enemmän sokereita → lisääntynyt syönti, tuotos ja korkeammat maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet
Ammoniakkipitoisuuden tavoitearvo on alle 40 g/kg kokonaistyppeä. Mitä korkeampi ammoniakkipitoisuus rehussa on, sitä pidemmälle valkuainen on säilönnän aikana hajonnut. Happosäilöntä estää tehokkaasti valkuaisen hajoamista, sillä hapolla pH laskee nopeasti estäen hajoamisprosessiin vaikuttavien mikrobien ja entsyymien toiminnan.
Haihtuvien rasvahappojen kohonneet määrät kertovat haitallisesta mikrobitoiminnasta, sekä säilönnän aikaisten käymistappioiden suuresta määrästä. Samalla itiöt ja makuvirheet ovat maidon laadun uhka. Tavoitteena on, että haihtuvia rasvahappoja on rehussa alle 20, tai robottilypsyssä alle 10 g/kg ka.
Happosäilöntä on säästänyt sokereita kaikissa kuiva-aineluokissa molemmissa siilotyypeissä. Vaikutus näkyy vielä korkeissakin kuiva-ainepitoisuuksissa.