Säilörehun sokerit varmistavat, että kuitu on maittavassa muodossa

Viime kesän säilörehuissa on poikkeuksellisen paljon sokeria. Rehu maittaa, ja samalla myös rehun kuitu maittaa hyvin ja pötsi toimii erinomaisesti. Maidon pitoisuudet ovatkin monilla tiloilla kohonneet. Säilörehun käymisen rajoittamiseen kannattaa siis pyrkiä, rehussa pitää olla sokeria!

Turvallinen yhdistelmä sokeria ja kuitua
Säilörehussa sokerit ovat tarjolla yhdessä kuidun kanssa – turvallisessa yhteydessä, eivätkä siis itsessään happamoita pötsiä, jos muutoin ruokinta on suunniteltu tasapainoiseksi. Muutoinhan laidunruokinnalla olevat eläimet olisivat jatkuvasti happaman pötsin kanssa ongelmissa, sillä onhan laidunruohon sokeripitoisuus helposti kaksin- tai jopa moninkertainen säilörehuun verrattuna. Ei siis pidä rinnastaa säilörehun sokeria erillisiin sokerilisiin, kyse on selvästi eri asioista pötsin terveen toiminnan näkökulmasta.

Kuidunsaanti varmistuu, kun säilörehu maittaa
Pötsin happamoituminen seuraa, kun helppoliukoisia hiilihydraatteja (tärkkelys, sokerit) on ruokinnassa liikaa suhteessa kuituun ja tämän seurauksena pötsissä syntyy maitohappoa, joka laskee pH:n alas. Pötsin happamoitumisen tärkein ehkäisykeino on varmistaa riittävä kuidun saanti. Tärkein kuidunlähde on säilörehu, joten ruokinnan lähtökohta on siis maittava säilörehu.

Tutkimuksin on todistettu, että säilörehun maittavuus paranee säilönnän aikaista käymistä rajoittamalla. Eli kun rehussa on mahdollisimman vähän käymisen seurauksena syntyneitä happoja (maitohappo ja haihtuvat rasvahapot) ja vastaavasti sokeria reilusti, niin silloin säilörehun syönti on suurimmillaan (Huhtanen ym. 2007). Rehun syönti lisääntyi sokeripitoisuuden kasvaessa aina 110 g/kg ka:tta asti (Huhtanen ym. 2002). Samalla eläin saa myös kuitua, väkirehua tarvitaan vähemmän ja väkirehu voidaan koostaa edullisemmista komponenteista.

On huomattava, että yleensä rajoittuneesti käyneessäkin säilörehussa kuitua on 5–10-kertaisesti sokeriin verrattuna. Säilörehun sokeri kertoo hyvästä laadusta, joka houkuttaa syömään lehmän terveyden kannalta tärkeintä rehua, eli säilörehua.