Rajoittaminen on rakkautta myös säilörehun käymisessä

Rajoittuneesti käynyt rehu sisältää paljon sokereita ja vähän käymistuotteita – sellainen käymislaatu on lähimpänä tuoretta nurmea, jota lehmä rakastaa. 

Miten lisää omavaraisuutta karjan ruokintaan?

Mietittäessä nautojen ruokinnan omavaraisuutta, kannattaa ihan ensimmäisenä tarkistaa, onko säilörehusta otettu kaikki irti. Saattaa nimittäin olla, että nimenomaan säilörehua parantamalla voidaan kaikkein eniten vähentää riippuvuutta ostorehuista.

Täydennysrehujen tarve on aivan erilainen riippuen siitä, syökö lehmä säilörehun kuiva-ainetta 10 vai 16 kg/vrk. Kuusi kiloa säilörehun kuiva-ainetta vastaa energiamäärää, jolla lehmä voisi tuottaa 12 kg maitoa! Tuosta määrästä säilörehua lehmä saa valkuaista jopa 3 rypsikiloa vastaavan määrän. Näin iso ero on mahdollinen kahden laadultaan poikkeavan säilörehun välillä.

Vain syöty rehu voi tuottaa, siksi säilörehun syönti-indeksi on todella tärkeä rehun laadun mittari. Rehun hyvä sulavuus, sopiva esikuivaus ja käymisen rajoittaminen muurahaishapolla ovat tehokkaimmat keinot vaikuttaa rehun syöntiin ja sitä kautta energian ja valkuaisen saantiin säilörehusta. Pötsin mikrobivalkuaissynteesi tehostuu syönnin kasvaessa, ja siksi syönti-indeksi linkittyy vahvasti myös valkuaisen saantiin. Säilörehun valkuaisen laadulla on myös merkitystä, sillä ammoniakiksi hajonnut valkuainen voi jäädä kokonaan hyödyntämättä. 

Säilörehun käymisprosesseja voidaan rajoittaa tehokkaasti AIV-säilönnällä, kun annostelussa noudatetaan suosituksia. Sokereita säästyy, rehun valkuainen ei hajoa, haitallisten käymistuotteiden määrät jäävät pieniksi, eikä maitohappoa muodostu liikaa – nurmi pysyy siis mahdollisimman lähellä sellaista koostumusta, joka sillä on tuoreena pystykasvustossa. Sellainen rehu maittaa parhaiten.

Keinot säilörehun syönnin lisäämiseen
Jokainen alla listattu keino lisää syöntiä 1 kg ka/vrk = energiaa noin 2 lisämaitokilon tuottamiseen

Palkokasveista ei ole iloa ellei säilöntä onnistu – kotiuta hyödyt täysimääräisinä!

Palkokasvit hyödyntävät ilmakehän typpeä ja vähentävät typpilannoituksen tarvetta. Jotta hyöty palkokasveista saadaan ruokintapöydälle asti, niin säilönnässä on muistettava ennakoida palkokasvien erityishaasteet, jotka ovat märkyys, korkea puskurikapasiteetti ja alhainen sokeripitoisuus. Kasvin omat sokerit eivät aina riitä edes teoriassa siihen, että säilöntä perustuisi pelkästään maitohappokäymiseen. Siksi kannattaa valita säilöntään vahva muurahaishappotuote. Märälle apilalle AIV 2 Plus Na 6 -7 l/t on varma valinta. Apilan sisällyttäminen rehustukseen lisää syöntiä, mutta tämän hyödyn saamiseksi säilöntälaadun pitää olla erinomainen!

Eläinterveyden vaaliminen varmistaa tuotannon tulevaisuuden

Rehujen hyvä säilöntälaatu, homeettomuus ja maittavuus auttavat olennaisesti huolehtimaan myös eläinterveydestä. Esimerkiksi homeinen rehu rasittaa eläimen immuunipuolustusta ja vaikutus voi heijastua pahimmillaan eläimen koko loppuelämän tuotokseen esimerkiksi utaretulehduksen seurauksena. Eläinterveyden vaaliminen varmistaa nopean tuotannonnousun, kun lisäpanoksia jälleen on käytettävissä. Älä tee euron säästöllä tonnin tappiota.

Lähteet: 
Rinne M. 2000. Influence of the timing of the harvest of primary grass growth on herbage quality and subsequent digestion and performance in the ruminant animal. Academic dissertation. University of Helsinki. 
Huhtanen, s., Khalili,H., Nousiainen,J.I., Rinne, M.,  Jaakkola, S.,Heikkilä, T. & Nousiainen, J. 2002. Prediction of the relative intake potential of grass silage by dairy cows. Livestock Production Science 73: 111-130
Huhtanen P., Rinne M. & Nousiainen J. 2007. Evaluation of the factors affecting silage intake of dairy cows: a revision of the relative silage dry-matter intake index. Animal 1: 758–770.