Skip to main content

Miksi kaikki rehunsäilöntäaineet eivät estä rehun lämpenemistä?

LYPSYLEHMA-14-72dpi
4.6.2020 | 21:06

Rehun lämpenemisherkkyys johtuu yleensä suuresta määrästä hiivoja ja niille sopivista olosuhteista: ravinnosta, hapesta ja lämmöstä. Hiivojen määrää rehussa kurittaa pitkä ilmatiivis säilöntäjakso, ja tämän vaikutusta tehostaa sopiva stabiilisuutta parantava säilöntäaine. Stabiilisuutta ei kuitenkaan pidä parantaa käymislaadun kustannuksella. Virhekäymisessä syntyvä etikkahappo hillitsee myös hiivojen kasvua, mutta tällöin rehun maittavuudesta menetetään valtaosa virhekäymisen vuoksi. Lisäksi käymisen aikaiset tappiot kasvavat.

Alla esitetään tuloksia säilöntäkokeesta, jossa säilöttiin toisen sadon puna-apilanurmiseosta(1. Rehun kuiva-aine oli 35 %. Kokeessa oli mukana AIV:n lisäksi kaksi erilaista maitohappobakteeriymppiä: heterofermentatiivinen Lactobacillus buchneri ja homofermentatiivinen Lactobacillus plantarum. Kumpikin toimi kokeessa kuten näiltä ympeiltä odotetaan; plantarum voimisti maitohappokäymistä ja buchneri lisäsi etikkahapon tuotantoa. AIV rajoitti käymistä säästäen sokereita ja parantaen syönti-indeksiä. Säilöntäainetta valitessa onkin syytä pohtia, mitä etuja aineelta odottaa ja pystyykö kyseinen säilöntäaine tarjoamaan niitä edes teoriassa.

Homofermentatiiviset maitohappobakteeriympit tuottavat maitohappoa, joka on hiivoille ravintoa. Maitohappo ei estä hiivojen kasvua laisinkaan. Siksi plantarum-rehu alkoi lämmetä jo alle kolmen vuorokauden kuluttua siilon avaamisesta. Buchneri sen sijaan esti kyllä lämpenemistä, mutta syönti on sillä noin 600 g ka/lehmä/päivä vähemmän kuin AIV-rehulla, mikä vaikuttaa negatiivisesti maitotuotokseen. Sekä buchneri– että AIV-rehu olivat stabiileja syöttövaiheessa, eli eivät lämmenneet 11 vrk seurantajakson aikana.

Yllä on tulokset eri säilöntäaineilla tehtyjen säilörehujen käymislaadusta Lukessa tehdyssä säilöntäkokeessa(1. Säilötty kasvimateriaali oli toisen korjuukerran puna-apila-nurminata-timotei-seos, jonka kuiva-aine oli 35 %. AIV rajoitti säilönnän aikaista käymistä. AIV rehuissa oli paljon sokereita ja alhainen määrä käymisessä syntyneitä happoja, eli maitohappoa ja haihtuvia rasvahappoja. Etikkahappo muodosti valtaosan haihtuvista rasvahapoista.

Yllä on esitettynä säilöntäkokeessa mitatut tappiot eri säilöntäaineilla tehdyistä rehuissa(1. Säilöntätappio mitattiin kaksi kertaa: ilmatiiviin säilöntäjakson (98 vrk) ja aerobisen syöttövaiheen (11 vrk) aikana. Kokonaistappiot olivat alhaisimmat, kun säilöntäaineena oli AIV.

Säilörehun käymislaatu vaikuttaa rehujen maittavuuteen ja syöntiin. Säilörehun syönti laskettiin(3 hyödyntäen säilöntäkokeessa(1 mitattuja käymislaatuparametrien arvoja. Säilörehun syönti heijastuu suoraan maitotuotokseen.

Lähteet

  1. Seppälä, A., Kässi, P., Ervasti, S., Kuoppala, K. Sormunen-Cristian, R., Särkijärvi, S., Heikkilä, T., Luostarinen, S. and Rinne, M. 2013: Biochemical methane potential of timothy, tall fescue and red clover silages harvested at different stages of maturity. In: Helgadóttir, Á. and Hopkins, A. (Eds.) The Role of Grasslands in a Green Future, Threats and Perspective in Less Favoured Areas. Proceedings of the 17th Symposium of the European Grassland Federation, Akureyri, Iceland 23-26 June 2013. pp. 525-527.
  2. Gerlach, K., Ross, F., Weiss, K., Büscher, W. & Südekum. K.-H. 2013. Changes in maize silage fermentation products during aerobic deterioration and effects on dry matter intake by goats. Agricultural and Food Science 22: 168–181.
  3. Huhtanen, P., Rinne, M. & Nousiainen, J. 2007. Evaluation of the factors affecting silage intake of dairy cows: a revision of the relative silage dry-matter intake index. Animal 1: 758-770.
Edellinen uutinen
Seuraava uutinen