Lämpenikö rehu – mitä voisin tehdä paremmin?

Rehun lämpeneminen iskee salakavalasti muutama viikko siilon avaamisen jälkeen. Viime kesänä osassa Suomea ensimmäinen sato oli odotettua suurempi. Tämä saattoi kostautua siten, ettei tiivistämistä ehditty tehdä riittävästi kuormien välissä. Säilöntäaineen annostelukin saattoi olla niukkaa tarpeeseen nähden. Kiireestä ja tehokkuuden tavoittelusta huolimatta on tärkeää muistaa huolellinen siilotyöskentely. Tässä artikkelissa käsitellään syitä säilörehun lämpenemiseen, sekä lämpenemisen seurauksia ja hallintakeinoja.

Mitä rehun lämpenemisessä tapahtuu?

Kun rehu lämpenee syöttövaiheessa, hiivat ovat yleisin syyllinen. Kun rehuun pääsee happea, hiivat alkavat käyttää ravintonaan säilörehun maitohappoa ja sokereita. Kun maitohappo kuluu, pH nousee ja pilaantuminen kiihtyy. Pahimmillaan sokerit ja maitohappo voivat hävitä rehusta kokonaan⁽¹, jolloin tappiot nousevat 15-20 %:iin sulavan orgaanisen aineen määrästä, eli D-arvosta menetetään tuo osuus.

Se kuinka kauan rehu altistuu hapelle, riippuu syötön kestosta ja siilon tiiveydestä. Jos siilo ei ole tarpeeksi tiivis ja sen rintaman syöttäminen laidasta laitaan kestää yli viikon, rehu altistuu ilmalle koko tämän ajan ennen kuin se tulee syödyksi. Lämpenemisprosessi voi ehtiä syötön edelle, jolloin ongelma ei poistu ennen kuin siilo on loppuun syötetty. Yksi keino pysäyttää noidankehä on ajaa noin metri rehua suoraan kompostiin ilmojen viilennettyä. Näin syötön kanssa päästään lämpenemisen edelle. Tilanteen hallitsemisen kannalta voi olla parempi poistaa esim. 30 cm pinnasta kolmen vuorokauden välein, kuin 60 cm kuuden vuorokauden välein.

Lämpenemisen vakavat seuraukset

Lämpenemisen seuraukset ovat aluksi näkymättömiä. Kun pilaajamikrobit lisääntyvät, rehusta voi tulla tunkkaista. Tunkkaisuus voi harmillisesti jäädä huomaamatta muilta kuin rehua syöviltä eläimiltä. Bonnin yliopiston tutkija Katrin Gerlach on tutkinut rehun lämpenemisen seurauksia, ja totesi, että eläimet alkoivat hylkiä pilaantuvaa rehua ennen kuin pilaantumista pystyttiin mitenkään muuten huomaamaan. Lämpötilaseuranta osoittautui selkeimmäksi mittariksi pilaantumisprosessin seurantaan⁽².

Rehun lämpötilaa kannattaa mitata mittarilla, jonka voi työntää sisälle rehuun. Jopa yli 50 asteen lämpötiloja on mitattu rehusiilosta noin 30 cm syvyydestä. On syytä todeta, että tuollaisen lämpömäärän tuottamiseen tarvitaan paljon energiaa, joka on siten poissa eläimiltä huonontuneen rehun vuoksi.

Kun rehu lämpenee ja sen pH nousee, on mahdollista, että syöttörintamassa syntyy pesäkkeitä, joissa voihappobakteerit voivat lisääntyä. Voihappobakteerien itiöt ja maidon mahdolliset haju- ja makuhaitat heijastuvat meijerille asti. Rehun lämpenemisongelmien yhteydessä on havaittu myös lisääntynyttä rehun lajittelua ruokintapöydällä. Pitkään jatkuessa osittain pilaantuneen rehun syöttö voi heikentää maidon laadun lisäksi myös eläinterveyttä.