Parhaimmillaan säilörehu on lähes yhtä hyvää ruokintalaadultaan, kuin korjattu nurmi oli niittohetkellä.

Kuidun määrä ja kuidun sulavuus määräävät nurmirehun sulavuuden

Ruoho rakentuu soluista, joissa kuitupitoinen soluseinämä ympäröi solunsisällysaineita. Solunsisällysaineiden sulavuus märehtijän ruuansulatuksessa on aina likimain 100 % (Van Soest 1994). Näin ollen erot nurmensulavuudessa johtuvat eroista soluseinämän kuidun määrässä ja kuidun sulavuudessa (Huhtanen ym. 2006).

Sulavuus ei parane säilönnän aikana

Monissa biologisissa säilöntäaineissa on mukana kuitua pilkkovia entsyymejä. Niiden ensisijainen tarkoitus on varmistaa sokereiden riittävyys maitohappobakteereille. Entsyymien hyödyllisyys säilönnän näkökulmasta on ollut vaihtelevaa samoin kuin vaikutus eläintuotokseen (Kung ym. 2003). Säilöntäaineessa lisättyjen entsyymien määrä on häviävän pieni verrattuna esimerkiksi pötsin mikrobimassan ja niiden tuottamien entsyymien määrään ja monipuolisuuteen.

Säilöntäaineen entsyymit pilkkovat kuidun helpoimmin pilkkoutuvia osia (Kung ym. 1998), jotka joka tapauksessa pilkkoutuisivat pötsissä. Näin ollen säilörehun säilöntäaineen entsyymeillä ei ole mahdollista parantaa rehun todellista sulavuutta märehtijän ruuansulatuksessa. Joillain määritysmenetelmillä entsyymeillä käsitelty rehun voi antaa virheellisesti tulokseksi paremman sulavuuden/D-arvon, mikä pitäisi ymmärtää tuloksia tulkittaessa. Totuuden kertoo eläimen tuotos.

Tappiot huonontavat sulavuutta

Rehun sulavuus voi toki huonontua säilönnän aikana, sillä säilönnän aikaiset tappiot kohdistuvat aina rehun helpoimmin sulaviin ravintoaineisiin. Tällöin rehusta jäljelle jää huonommin sulavat ravintoaineet, ja jäljelle jääneen rehun sulavuus on huonompi kuin sulavuus ennen tappioita.

Tappioiden minimoinnissa säilöntäaineiden välillä on eroja. AIV-säilönnällä voidaan minimoida sekä käymisen aikaisia tappioita estämällä kasvientsyymien ja haittamikrobien toimintaa (Jaakkola ym. 2010), että erityisesti AIV Ässä Na:lla estää myös siilon avaamisen jälkeistä rehun lämpenemistä (Rinne ym. 2016).

 

Lähteet:

Huhtanen, Pekka; Ahvenjärvi, Seppo; Weisbjerg, Martin; Nørgaard, P (2006). Digestion and passage of fibre in ruminants. Julkaisussa: Ruminant physiology : digestion, metabolism and impact of nutrition in gene expression, immunology and stress / K. Sejrsen, T. Hvelplund, M.O. Nielsen (eds) p. 87-135

Jaakkola, S., Sairanen, A., Nousiainen, J. ja Rinne, M. 2010. Säilöntämenetelmien soveltuvuus eri rehutyypeille. Julkaisussa: PELTONEN, S., PUURUNEN, T. ja HARMOINEN, T. (toim.) 2010. Nurmirehujen tuotanto ja käyttö. Tieto tuottamaan 132. Pro Agria Keskusten liitto. ISBN 978 -951-808-199-2.

Kung, L. (1998). A review on silage additives and enzymes. In Proceedings of the 59th Minneapolis Nutrition Conference (pp. 121-135).

KUNG L., STOKES M.R. and LIN C.J., (2003) Silage additives. In: Buxton D.R., Muck R.E. and Harrison J.H., (eds.) Silage science and technology. Agronomy Publication No 42, American Society of Agronomy, Madison, Wisconsin USA. pp. 305 – 360.

Rinne, Marketta; Kuoppala, Kaisa; Mäki, Maarit; Seppälä, Arja; Jalava, Taina (2016). Effects of seven formic acid based additives on grass silage fermentation and aerobic stability Julkaisussa:Forage conservation : Proceedings of the 17th international conference, 27th-29th September, 2016, hotel Bellevue-Horny Smokovec, Slovak Republic / Ed. L’ubica Rajcakova http://www.vuzv.sk/icfc_web/zborniky/17th_2016.pdf

Van Soest, Peter J. (1994) Nutritional ecology of the ruminant. 2nd ed. Ithaca : Comstock Pub.,. 476 p


Edellinen uutinen
Seuraava uutinen
aiv-logo
Yhteydenotto

Jätä meille viesti ja otamme sinuun yhteyttä!

+358