Säilörehuteon onnistuminen on kuin säätila – siitä riittää puheenaihetta olipa rehu sitten hyvää, huonoa tai jotain siltä väliltä.

Rehuista löytyy lähes aina jotain harmiteltavaa. Nyt päällimmäinen murhe on ollut tiedossa jo juhannuksesta lähtien. Rehua on monin paikoin liian vähän. Ja jos rehua on myynnissä, niin se on kovin kallista. Lohduttava tieto on, että kun laskee kuiva-ainekilot, niin huomaa, että kuiva iso paali vastaa jopa kahta märkää pientä paalia. Tieto lohduttanee kalliimpia paaleja ostellessa, kun paalissa on paljon kuiva-ainetta.

Laskelma eri kuiva-ainepitoisuudessa korjatun rehun vaatimasta paalimäärästä. Kaikissa pylväissä on sama määrä rehun kuiva-ainetta. Kuiva-ainepitoisuuden nostamisen hyöty on suurin alhaisissa kuiva-ainepitoisuuksissa, joihin hyvällä kelillä on mahdollista päästä jo yhden päivän esikuivauksella. (Lähde: Artturi-hanke).

Säilörehun sokeri nostaa maitorasvaa

Tämän kesän rehut ovat hyviä. Esikuivaus onnistui ja sokereita oli raaka-aineessa riittävästi. Vanhan kansan miehenä mielensäpahoittaja muistanee, että säilörehussa pitää olla sokereita. Säilörehun sokereiden hyvistä puolista on saarnattu sentään vuosikymmeniä. Hyvässä säilörehussa sokeria on yli 50 g/kg ka.

Säilörehun syönti on tutkimusten mukaan korkeimmillaan, kun sokeripitoisuus on 110 g/kg ka – eli samaa luokkaa kuin suomalaisessa säilörehun raaka-aineessa niittohetkellä tyypillisesti on. Säilörehun sokeri kertoo, kuinka hyvin siilossa tapahtuvaa käymistä on onnistuttu rajoittamaan. Säilörehun sokerit ovat erinomaista energiaa pötsimikrobeille, mikä puolestaan parantaa pötsin mikrobivalkuaissynteesiä ja voi lisätä maidon rasvapitoisuutta jopa 0,2 %-yksikköä.

Säilörehun hyvä sokeripitoisuus onkin leuhkimisen eikä valituksen aihe. Jos valmiin rehun sokeripitoisuus sen sijaan on selvästi liian korkea (yli 150 g/kg ka), voi leuhkimisen lopettaa, ja miettiä onko peltoviljelyssä jotain joka rajoittaa nurmen kasvua. Tänä kesänä ensimmäisen sadon raaka-aineessa sokerit olivat normaalia korkeammalla tasolla kasvuston kärsiessä kuivuudesta.

Säilörehun käymislaadun mittareista sokeripitoisuus vaikuttaa positiivisesti maidon rasvapitoisuuteen. Sen sijaan säilörehun maitohappo, haihtuvat rasvahapot ja ammoniakkityppi laskevat maidon rasvapitoisuutta. Sokereita ei siis kannata muuttaa käymisen aikana hapoiksi.  (Lähde: Huhtanen P., Nousiainen, J.I., Khalili, H., Jaakkola, S. and Heikkilä, T. 2003. Relationships between silage fermentation characteristics and milk production parameters: analyses of literature data. Livestock Production Science 81: 57–73.).

Väkirehuruokintaa suunniteltaessa säilörehun korkea sokeripitoisuus huomioidaan varmistamalla, että dieetissä on riittävästi kuitua. Riittävä kuidunsaanti pitää pötsintoiminnan kunnossa ja osaltaan varmistaa edellytykset maidon korkeaan rasvapitoisuuteen.

Useimmiten kuitupitoiset komponentit ovat edullisia raaka-aineita, eli tästäkään näkökulmasta säilörehun sokerit eivät ole pahasta. Valkuaisesta ruokinnassa ei kannata tinkiä, sillä valkuaiskomponentit puskuroivat pötsin pH:n muutoksia ja osaltaan ovat typenlähteitä myös pötsimikrobeille.

Yllätyksien välttämiseksi ruokinnan muutokset kannattaa tehdä vähitellen. Kun siirrytään esimerkiksi märästä syysrehusta kuivaan ykkössadon rehuun, muutos on todella iso. Vähittäinen muutos helpottaa pötsin ja lehmän sopeutumista muutokseen. Väkirehutäydennys kannattaa suunnitella kullekin säilörehulle sopivaksi. Tässä tarvitaan ennakointia.

Hyvä kun on kelle valittaa – mielensäpahoittajan ABC

  1. Rehunsäilönnässä kannattaa valita sellainen säilöntäaine, että on tiedossa kenelle valittaa, jos nyt sitten rehuissa on jotain valittamista.
  2. On hyvä analysoida säilörehun laatu, jotta tunnistaa onnistumiset ja ongelmakohdat.
  3. Mielensä pahoittamisen sijasta ota yhteys AIV-tiimiin, säilöntäasioissa neuvomme mielellämme ja usein ratkaisu löytyy yhdessä.

Ja viime kädessä turvanasi on AIV Laatutakuu!


Edellinen uutinen
Seuraava uutinen
aiv-logo
Yhteydenotto

Jätä meille viesti ja otamme sinuun yhteyttä!

+358