Säilöntäainemarkkinat kiehuvat kuumana näin loppuvuodesta, ja ylilyönneissä totuus pääsee joskus unohtumaan. Kriittistä ajattelua tarvitaan ja oikeaa tietoa hyvien päätösten taakse. Totuuden, puolitotuuden ja perättömän jutun erottaminen toisistaan on vaativa tehtävä, joka koskettaa jokaista meistä jokaisena päivänä, olimmepa sitten kuluttajia, maatalousyrittäjiä tai vaaleissa äänestäviä kansalaisia.

Tiedemaailman toimintamallit vaalivat totuutta

Tiedemaailmassa vallitsevat toimintamallit, jotka on luotu oikean totuuden vaalimiseksi. Siksi myös maatalousalalla tarvitaan edelleen tutkimusta sekä koulutusta ja neuvontaa, jotka perustuvat puolueettomaan tutkimukseen. Biologian totuudet selviävät kokeellisella tutkimuksella, eivät haastattelemalla tai peukuttamalla. Kriittinen ajattelu sopivassa mitassa johtaa parhaaseen lopputulokseen – toisaalta pitää olla avoin uutuuksille, mutta kaikkea ei kannata kokeilla itse. Ei, vaikka nykyiset laitteet monella karjatilalla mahdollistavatkin koetoimintatasoisen tiedonkeruun.

Tilalla koetoiminnasta seuraa lisätyötä

Tieteellisen tutkimuksen perusperiaate on, että taustalla vaikuttavat tekijät vakioidaan tai huomioidaan. Kunnolla toteutettu ruokintakokeeseen tähtäävä rehunsäilöntätutkimus tehdään siten, että samaa rehua korjataan samanaikaisesti vähintään kahdella samanlaisella kalustolla eri siiloihin. Pyöröpaalauksessa voidaan tehdä vuorotellen samalla paalaimella paaleja eri aineilla. Pyöröpaalauksessa on helppo tehdä toistoja, mutta koko ajan kasvuston kuiva-ainepitoisuus muuttuu, mikä tulee myös huomioida.

Säilöntäkoe pitää siis saada tehtyä muutaman tunnin sisällä. Lisäksi paaleja pitää punnita, jotta varmistuu aineen oikea annostelumäärä. Ja paalit pitää tietenkin merkitä. Ja jonkun pitää muistaa vaihtaa se säilöntäainekin jokaisen paalin välissä. Äkkiä huomataan, ettei tämmöinen koetoiminta sovikaan tilan normaaliin korjuurytmiin. Kokeesta saattaa seurata huomattavaa viivästystä muuhun rehunkorjuuseen.

Onko teho todistettu?

Tilatasolla kokeilut joudutaan monesti tekemään aika isossa mittakaavassa. Esimerkiksi kokonainen laakasiilollinen rehua uudella aineella. Melkoinen riski, jos aine ei toimikaan. Lisäksi tilatasolla puuttuu kunnon verrokki. Jos rehusta tuli hyvää, niin eihän se todista, etteikö jollain toisella aineella olisi voinut tulla vieläkin parempaa.

Siispä ennen omiin kokeisiin ryhtymistä kannattaa perehtyä huolella, josko asia onkin jo jossain muualla tutkittu. Ja jos ei ole tutkittu, millaisen riskin olen valmis ottamaan, jos tuote ei toimikaan? Jos tuotetta markkinoiva taho ei ole varmistanut toimivuutta tutkimuksin, niin kannattaako tilan ottaa riskiä? Ja jos on tutkittu, niin mihin on verrattu? Onko tuote niin hyvä, että sitä on uskallettu kokeissa verrata parhaiten toimiviin tunnettuihin ratkaisuihin?

Uskallatko riskeerata säilörehun laadun ostamalla säilöntäaineen, jonka toimivuudesta ei ole riittävää näyttöä? Jos näin on, maksat siitä, että pääset koekaniiniksi.


Seuraava uutinen
aiv-logo
Yhteydenotto

Jätä meille viesti ja otamme sinuun yhteyttä!

+358